Minulta on usein kysytty mistä taiteilija saa ideansa. Kysymys on minulle yhtä absurdi kuin joku kysyisi: miten tiedät, mitä ostaa ruokakaupasta tänään. ”Menen kauppaan ja ostan ruokaa! Kuinkas muuten?” Sitten tajuan, että on olemassa niitäkin ihmisiä, jotka menevät ostoksille kauppalistan kanssa. Joten vertaukseni ei taidakaan olla kovin osuva.

No, mutta ideat tulevat aina kovin läheltä eikä niitä tarvitse etsiä. Tämän aamun suunnittelusessio on siitä hyvä esimerkki. Minun piti aloittaa uuden teatteriprojektin lavasteiden suunnittelu, mutta koska olo oli niin levoton, päätin kirjoittaa päiväkirjaa ensin.

Tämmöinen teksti sinne tuli:

Tiistai aamu 16.6. 2009

Minä en ole koskaan nähnyt pallosalamaa. Lapsena joku kaveri pelotteli, että ukonilmalla pistorasiasta saattaa pullahtaa pallosalama. Kuvittelin sen suuren miehen nyrkin kokoiseksi, hehkuvaksi, hiljalleen leijuvaksi tulipalloksi, joka törmätessään johonkin esineeseen tai ihmiseen räjähtää kuin salama.

Vaikka en sitä pystykään todistamaan, olen vakuuttunut, että minulla on nyt pallosalama rintakehässä. Koitan pysyä liikkumatta jottei se vaan törmäisi mihinkään särkyvään. Käsittääkseni sisuskaluni, ja varsinkin muutama elin rintakehässä, ovat hyvinkin särkyviä. Siksi istun hissukseen ja joka kerta kun mieleen nousee kuva niistä hymyilevistä sinisistä silmistä (vai oliko ne nyt vihreät, vai sittenkin ruskeat? Eh, en tiedä, näen vaan sen hymyn ja sen silmistä tulevan hehkun...) No siis kumminkin, kun se kuva siis tulee, painan sen heti pikaa pois, koska se saa pallosalaman liikkumaan rinnassani.

Olen niin hermostunut, että minun on pakko mennä lukemaan Wikipediasta tietoa pallosalamoista. Käy ilmi, että pallosalamat ovat äärimmäisen harvinaisia ja niiden elinikä on vain 2-8 sekuntia. Se rauhoittaa vähän mieltä. Siitä huolimatta minun tekisi mieli mennä sanomaan niiden hehkuvien silmien omistajalle: ”Anteeksi herra, katseenne aiheuttaa rintakehässäni sähkömagneettisen kentän, jonka seurauksena atomit alkavat ionisoitua ja muuttuvat valokaaren kuumuuden vaikutuksesta plasmamuotoon. Joten voisitteko olla ystävällinen ja käyttää aurinkolaseja?”

Sitten jäin kiinni Wikipediaan niin kuin niin monta kertaa aiemminkin ja kulutin tunnin jos toisenkin lukemalla plasmapalloista, virvatulista, bioluminenssista, sähkömagnetismista ja led-valoista. Ja niin siitä tuli ensimmäinen konsepti Oscar Wilden Salomen lavastuksiin. Jotakin hehkuvia palloja sinne tulee. Pyörittelen ideaa heliumpalloista, joiden sisässä on led-valoja. Huominen käynti led-firmassa taitaa selkiyttää ideaa enemmän. Tiesitteko muuten, että on olemassa niin isoja ilmapalloja, että niiden sisään voi pistää ihmisen!? Mitäs jos laittais Johannes kastajan pallon sisään? Sehän voisi olla hyvä tyrmä!

Taidan lähteä hupikauppaan katsomaan plasmalamppuja. Samalla voisin ostaa maadoituskaapelin. Siis ihan vaan itseäni varten...

Piuku

Ensimmäinen luonnos Salomen lavasteisiin