On joitakin asioita, joissa ihmisen olisi hyvä kasvaa ja kehittyä ja sitten toisia asioita, jotka nyt vaan ovat niin kuin ovat  ja sellaisena pysyvät teki ihminen sitten mitä tahansa.

Minun kohdallani on kaksi juttua, jotka voi vaan samantien hyväksyä, niin säästyy kaikilta osapuolilta monta päänsärkyä: minulla ei ole viherpeukaloa ja rakastan improvisointia. Toisin sanoen käsityömallien valmiista ohjeista kopioiminen ei kertakaikkiaan ole minua varten, ei vaikka ne olisikin itse piirtämiäni malleja. Viimeviikkoisten ristipistonöyryytysten jälkeen asia on käynyt enemmän kuin selväksi.

Muutaman päivän itsetutkiskelun jälkeen olin valmis hyväksymään itseni sellaisena kuin olen ja päätin haastaa ristipistot! Mitä tapahtuu kun en piirräkään ensin suunnitelmaa, vaan otan neulan ja langan ja alan vaan tökkiä mitä mieleen juolahtaa? Kun muutama vuosi sitten kokeilin samaa tekniikkaa virkkaukseen, syntyi sarja veistoksia ’free-style’-pitsistä, jossa ei todellakaan ole yhtään kuviota, joka toistuisi. Mutta hienoja niistä tuli ja irtosi niillä Hollannin valtion kaksivuotinen taideapuraha. Että eiköhän annettaisi niille ristipistoillekin vielä mahdollisuus.

Aiheita ei tarvitse kovin kaukaa etsiä. Nimittäin pääsiäisen aikaan Hollanti alkoi kukkia. Ensin krookuksia ja narsisseja ja sitten magnoliat ja kirsikkapuut räjähtivät täyteen kukkaan muutamassa päivässä. Nyt tulevat tulppaanit, miljoonat ja miljoonat tulppaanit. Ne värjäävät maiseman simänkantamattomiin kirjavaksi tilkkutäkiksi. Vaikka minulla ja kasveilla on vähintäänkin kompleksinen suhde, katselen vuotavasta nenästäni huolimatta tätä ihmettä syvän liikutuksen vallassa. Enkä voi olla ylistämättä elämän ihmettä kun kuolleeksi julistamani salkoruusun tyvestä alkoi nousta uusi verso. Miten on mahdollista, että kaikki istuttamani pavuntaimet kuolivat, mutta sitten hylätyssä kukkaruukussa terassin nurkassa alkaa kasvaa uusi elämä?

Kasveista ja väreistä sokaistuneena ostin kirjakaupasta kasvikatalogin ja ystäväni kanssa vietimme yhden ihanan iltapäivän leikkaamalla yli 600 kuvaa irti kirjasta. Kuvat valtasivat ensin sängyn ja sitten lattian. Ne järjestyivät väreittäin ja alkoivat luoda ryhmiä, joissa koon, muodon ja rytmin yhdistelmät loivat harmoonisia kokonaisuuksia. Olin löytänyt täydellisen työkalun tekstiilien suunnittelua varten!! Juu, uskokaa pois, näitä kuvia pyöritetään vielä pitkään ja ensimmäiset kankaanpainokuviot tekevät jo kovasti tuloaan. Mutta se on sitten eri juttu, nyt takaisin ristipistoihin.

Kukkakuvat takaraivossa otin kankaan ja neulan ja annoin tajunnanvirran viedä. Ei siinä kauan mennyt kun kuva alkoi tarvita jotain muuta ristipistojen vastapainoksi. Susan fanipaidan transfer-paperin jämät lojuivat vielä pöydällä (joskus se on aika hyvä juttu, jos ei siivoa liian usein) ja päätin kokeilla vuosia sitten käyttämääni tekniikkaa: siirtokuvien yhdistämistä kirjontaan. Ja se oli juuri se, mitä ristipistotyöni tarvitsi. Ja tällainen siitä ensimmäisestä tuli. Kasvia on turha etsiä katalogeista, se on epäkasvi. Siis muistuttaa muodoltaan erehdyttävästi kasvia sitä kuitenkaan olematta.

Trying to grow right

Omistettu rakkaalle äidilleni, joka ensin kovasti yritti saada minut kasvamaan ohjeen mukaan, mutta jossain vaiheessa luovutti ja antoi minun rehottaa sellaisena kuin olen.

Piuku