On taas se aika vuodesta kun ateljee Onnelassa kieputetaan sormet verillä villalankaa kerälle. Ei, nämä eivät ole sukka- tai villapaitalankoja. Siinä on kasassa meidän huomisen teatteriesityksen lavasteet! Mikä työ keriä tämä määrä lankaa siistiksi palloiksi ja sitten ei tarvita kuin puoli tuntia ja yhdessä hujauksessa 72 kerää villalankaa on muuttunut sekasotkuiseksi kasaksi. Sitä solmua ei saisi enää auki, vaikka siihen kuluttaisi yhden ihmiselämän.

Mitä sitten tuon puolen tunnin aikana tapahtuu, voi tietysti ihmetellä. No jotenkin näin: J:n päälle sataa villalankoja, mutta se on täysin luonnollista, koska  J juuri miettii elämänsä punaista lankaa. M on päättänyt lähteä matkalle ja kun E ja M2 soittavat trumpetteja, J sekoaa ja alkaa rakentaa taloa. Talo sortuu ja J jää vangiksi. E2 haalii kaikki langat ja soittaa kasan päällä harppua. M turhautuu kun pyörälle ei löydy kärryä, M2:n tikkaat eivät vie mihinkään, jonka seurauksena J, M, M2 ja E vaihtavat lankoja ja lopputuksena J ymmärtää, että punainan lanka on punainen lanka. Se siitä. ... Kuka tämän esityksen on ohjannut!?

You might wonder, don’t these people have anything better to do on Friday evening than to cover old ladders and wheels with wool yarn. Well… the answer is no, this is serious work! And they actually did enjoy it. It only needs one crazy idea and enough crazy people to realize it, and anything is possible. Good luck tomorrow. Enjoy the performance!

Love, P