Hollantiin on tullut kevät. Kevät tarkoittaa kahta asiaa: puutarhakeinua ja kevätneuleita. Siispä hyppäsin mummopyöräni selkään ja viipotin tukka liehuen lankakauppaan.

Siinä se mötkötti vihreänä ja karvaisena. Se näytti niin suloisen pehmoiselta, että minun oli pakko kaivaa se kaikkien muiden lankojen keskeltä. Ja niin minä dumppasin kaikki taiteellisen korkeatasoiset 'kevätmuotineule' suunnitelmani ja ostin kassillisen maailmankaikkeuden huvittavinta pörrölankaa. Mitä siitä tekisin? Ei aavistustakaan!

Lanka vaihtaa väriä kirkkaan vihreästä turkoosiin. Neuloin pienen koetilkun ja huomasin, että neuleesta tulee huomattavasti raidallisempaa kuin olin kuvitellut. Siinä vaiheessa minua alkoi naurattaa. Näin itseni sieluni silmin shokeeraavan värisessä karvamato neuletakissa tyrmistyttämässä muotisuunnittelija kolleegojani. Ja sitä paitsi olin jo pitkään halunnut suunnitella 'hiha'neuletakin ilman etu- ja takakappaleita. Malli on äärimmäisen yksinkertainen. Neulotaan pitkä, huivimainen muoto. Molemmat päät ommellaan lieriöiksi niin, että syntyy hihat. Keskeltä neule jää auki ja siitä tulee selän yli vedettävä takakappale.

Jäin kuin kala karvamatokoukkuun ja neuloin takin kahdessa päivässä. Puutarhakeinuun en näiden lankojen kanssa vielä ehtinyt, mutta lankoja jäi yli ja karvamadon pikkuveli 'Pörris Pullukka' taitaa jo jossakin takaraivossa tehdä tuloaan...

Kuvat ja neuleohjeet tulee perässä, kunhan kerkeän.

Piuku